Ehkä kysytyin kysymys multa on, että onko exterme hunger ahmimista? Ymmärrän huolen, sillä rajoittavasta syömishäiriöstä kärsivälle pahin pelko on ruuan ahmiminen ja "kontrollin" menetys. Käydään tässä postauksessa läpi extreme hungerin ("eh") ja ahmimisen eroja.
Extreme hunger on psyykkisesti todella raskasta aikaa, mutta se on paranemisen kannalta hyödyllinen vaihe, sillä se on hyvä alkupotku paranemiselle. Exterme hungerista löydät lisää tietoa tästä postauksesta.
Mitä taas ahmiminen virallisesti on?
Terveyskirjastoa lainaten ahmintaa kuvaa:
-Kohtauksenomainen hyvin suurien ruokamäärien syöminen kerralla.
-Hallinnan menettämisen tunne, eli syömistä ei voi lopettaa, kun se on kerran aloittanut.
-Hyvin nopea syömistahti.
-Salassa ja yksin syöminen piilossa muilta.
Miten exterme hunger eroaa ahmimisesta?
Ahminnassa ja extreme hungeriin liittyvässä syömisessä on jotain samaa, mutta taustasyyt ovat aivan erit. Extreme hungerissa voi tuntua, ettei syömistä voi lopettaa, ennen kuin nälkä ja mieliteot hellittää. Ahmimisessa taas ruuan pakonomainen syöminen on turrutusta pahaan oloon, negatiivisiin tunteisiin tai sillä haetaan mielihyvää.
Extreme hungerissa syömisen voi lopettaa kun tuntee olevansa kylläinen ja mielihalut on täytetty, mutta yleensä jo lyhyen ajan sisällä nousee taas nälkä ja tekee mieli taas toista asiaa kuten makeaa suolaisen sijaan. Extreme hungerissa parantuva ei myöskään syö tarkoituksenmukaisesti nopeasti vaan elimistö "huutaa" energiaa, joka voi vaikuttaa syömisnopeuteen.
Ahmintahäiriössä takana on laihdutusyrityksiä ja diettaamista, mutta extreme hungerissa taustalla on usein rajoittava syömishäiriö kuten anoreksia, ortoreksia, bulimia tmv ja tätä myöten raju ruuan rajoittaminen tai jopa itsensä nälkiinnyttäminen sekä kompensaatiokeinot kuten oksentaminen ja pakkoliikkuminen.
Krooninen ja raju dieettaaminen voi johtaa extreme hungeriin samalla tavalla kuin esim. anoreksiassa raju laihduttaminen. Extreme hungerin taustalla on suuri pitkäaikainen energiavaje, jonka elimistö yrittää kuroa kiinni niin, että parantuva syö todella suuria ruokamääriä (melkein) joka päivä jopa kuukausien ajan.
Ahmintahäiriö häiriönä ei mene ohi kuten extreme hunger menee kun energiatasapaino on korjattu. Extreme hunger on myös fyysistä ja psyykkistä nälkää, kun taas ahmintahäiriössä sairastuva ahmii ruokaa, vaikka olisikin kylläinen alkujaankin. Extreme hunger on pakonomainen tarve syödä, kun keho huutaa ruokaa ja energiaa päästäkseen takaisin energiatasapainoon. Jopa kuukausien nälkiinnyttämiskauden jälkeen voi viedä luonnollisesti kuukausia, että energiatasapaino saavutetaan ja ylensyöminen tasaantuu.
Extreme hunger kestää kuitenkin kaikilla yksilöllisen ajan ja se menee ohi myös vaihtelevassa ajassa. Kaikille eh:ta ei tule ollenkaan.
Mikä auttaa ahmimiskohtauksiin?
-Lopeta kaikki dieettaaminen, laihdutusyritykset ja ruuan rajoittaminen.
-Yritä syödä säännöllisesti vähintään 5-6 kertaa päivässä.
-Unohda jyrkät syömiseen liittyvät säännöt ja rajoitukset; kaikki ruoka on sallittua.
Mikä auttaa extreme hungeriin?
-Kuuntele nälkää ja mielitekoja; elimistö tietää, mitä rakennusaineita milläkin hetkellä tarvitset.
-Älä taistele mielihaluja vastaan vaan syö sitä mitä sulla aidosti tekee mieli. Älä korvaa suklaapatukkaa proteiinipatukalla tai esim. sipsejä maissikakuilla. Jos välttelet sitä mitä mieli tekee oikeasti, niin himot sitä ruoka-ainetta tai herkkua kohtaan kasvaa kasvamistaan ja se voi taas laukaista ylensyönti kohtauksen.
-Vastaa nälkään. Elimistö tietää syömishäiriöajatuksia paremmin, että milloin sulla on nälkä.
Toivottavasti postauksesta oli jotain apua sen selvittämiseen, että ahmitko ruokaa vai onko kyse oikeasti vain extreme hungerista. <3 Ite uskon, että kyse on jälkimmäisestä.
Lähetä kommentti
Ihanaa, että kommentoit! <3